Kapitalistisessa järjestelmässä päätösvalta on omistajien käsissä, ainoana motiivinaan voiton maksimointi. Maailmantalous kulkee ilman ohjausta anarkisesti palvellen ainoastaan maksimivoiton tavoittelua. Kun joku pääomaryhmittymä saavuttaa monopolin, kilpailu pysähtyy.
 
Yksityisten intressien yhteentörmäyksestä aiheutunutta kaaosta ilmentävät lamat ja työttömyys. Tätä järjestelmää pidetään porvarillisten talousteoreetikkojen piirissä parhaana yhteiskuntaa ohjaavana voimana.
 
Taloudellisen päätöksenteon ulkopuolelle jätetään valtava kansan enemmistö yksityisen omistusvallan toimesta. Tähän ryhmään kuuluvat myös palkkatyössä olevat.
 
Palkkatyökin on orjuutta, riippuvuutta pääoman omistajien mielivallasta ja tarpeista. Unelmoidun taloudellisen riippumattomuuden ja itsensä toteuttamisen sijaan hänet on kahlittu palkkaorjuuteen, vieraan pääoman kartuttamiseen kuin maaorja turpeeseen konsanaan.
 
Vielä 1800-luvulla luotettiin vakaasti siihen, että työväenluokka nousee yksimielisenä ja solidaarisena barrikaadeille kunhan he vain oivaltavat luokka-asemansa. Median kehitys on sittemmin kasvattanut vaikutusvaltaansa. Aina uudelleen se on pitänyt työväenluokan ideologisesti sekavana.
 
Viimeiseen saakka suuren rahan valjastama media kamppailee saadakseen työtätekevät ajattelemaan ja käyttäytymään kuin porvaristo. Samaan aikaan pääomien kasautuessa yhä pienemmälle ryhmälle, pikkuporvaristo menettää tuotantovälineensä ja vajoaa työväenluokkaan.
 
Työväenluokan vapaustaistelun ensimmäinen vaihe on päättynyt. Koska vääryys ja riisto jatkuvat, myös taistelun on jatkuttava.
 
Menneestä on opittava ja uusien tilannearvioiden myötä on luotava uudet välitavoitteet matkalla päämäärään joka ei koskaan ole muuttunut. Taloudellinen demokratia ja inhimillinen maailma.