On suunnaton kansallinen häpeä jos enemmistö kansasta samaistuu edelleen yksilökeskeiseen ”omistan, siis olen” -mentaliteettiin. Taantumukselliset näkökulmat siitä että nykyhetki on sallimuksen asettama vääjäämätön, ennalta määrätty ja muuttumaton kohtalo, elää asenteissamme.

Vaihtoehtoja pelätään esittää. Hallitseva ajattelumalli varoittaa muutokseen pyrkiviä maailman katastrofista. Vain uudistukset, jotka edistävät 1 %:n etua, sallitaan. Tarvittaessa tehdään muodollisia myönnytyksiä jotta saadaan harhautettua äänekkäin kritiikki.

On suunnaton kansallinen häpeä jos enemmistö kansasta samaistuu yhä Kansallisen Kokoomuksen edustamaan itsekkyyden etiikkaan.

Kokoomuksen kansanvastaisuudesta voitaisiin julkaista vähintäänkin trilogia, mutta riittää kun avaamme minkä tahansa sivuston ja muistamme tarvittaessa lukea myös rivien välistä.

Kaikkia mahdollisia rivikansalaista koskevia positiivisia uudistuksia, kuten eläkejärjestelmää, kahdeksan tunnin työpäivää ja peruskoulu-uudistusta vastustanut puolue on esiintynyt läpi historiansa isänmaallisena ’yritteliäisyyttä’ tukevana tahona, ja nykyisin sosiaali -ja talousliberaalina.

Kaikilla on kokoomuksen mukaan oikeus menestyä, kunhan päättävän eliitin ja superrikkaiden yksilönvapaudet ovat suuremmat ja koskemattomat.

Puolue, jonka kirkkain edustaja on nykyinen presidenttimme, nähdään vastuunkantajana ja arvopuolueena. Pelkän presidenttiyden gloorian vuoksi puolueen timanttiedustajaa palvovat lähes kaikki konservatiivisimmat kansalaiset. Tämän jossittelijan änkytyksiä kuvaillaan mediassa ”jyrähdyksiksi” ja ”filosofisiksi ajatuksiksi”. Surullista. Tässä meillä siis tulisi olla ”uusi Kekkonen”?

Miten voidaan hyväksyä Sauli Niinistö moraalisena esimerkkinä kansakunnalle, mies jota syytettiin jo varhain insestistä, liittyen tuolloin ala-ikäiseen Jenna Haukioon, Niinistön kummilapseen? Tyttöön, naiseen, joka oli kevytkenkäisen seniorin pakkomielle vuosia irtosuhteiden ohella. Mies, joka siirsi petoksella valtionbudjetista rahaa vaalityöhönsä, jätti Jalkapalloliiton huomattaviin velkoihin ja perustuslakia rikkoen tietoisesti harhautti eduskuntaa EU-jäsenyydestä ja markasta euroon siirtymisestä päätettäessä. Puhumattakaan valtiontaloudelle aiheutettuja vahinkoja. Mies joka on edustanut teoissaan oikeistolaista kansanvastaisuutta ja petollisesti viljellyt vasemmistolta ryövättyä retoriikkaa. Ja tämän miehen tulisi saada jatkaa vielä toiset kuusi vuotta?

Tähän sitten samaistutaan ja pyritään, niinkö?

Kuka sitten on syyllinen tähän? Me ihmiset itse, vai globaali kapitalismi? Ei suinkaan. Brasilialainen pedagogi Paulo Freire kirjoitti teoksessaan ”Sorrettujen pedagogiikka”, että maailman -ja ihmiskuvan selitti väkivallan ja sorron jälkeisen tilan vakiinnuttamat elämäntavat ja toimintamallit, jotka sortava vähemmistö on asettanut. Tätä meillä Suomessa juhlitaan satavuotisen itsenäisyyden varjossa.

Sortajan tietoisuus siirretään henkisen hegemonian oloissa sorrettuun enemmistöön. Karl Marx kutsui tätä hallitsevan luokan hegemoniaksi. Hallitseva, tuotantovoimat omistava luokka päättää, mistä ja kuinka ajatellaan. Kriitikot leimataan yhteiskuntarauhan rikkojiksi.

Median kautta näemme että hyväosaiset ja heitä palvovat eivät näe, että omistaminen ei tee heistä parempia. Jos muilla ei ole enempää, he kokevat näiden ihmisten olevan ulkopuolisia ja joko kyvyttömiä tai laiskoja. Jo muutama vuosi hyväksi koetulla elintasolla altistaa meidät ajattelemaan kuten meidän halutaan ajattelevan, ja pyrkimään siihen, mikä sortajan eduksi on.

Veronkierto on eliitin oikeus ja julkiset palvelut ajetaan tarkoituksenmukaisesti alas, muun muassa leikkaamalla kuntien ja infrastruktuurin tuesta. Kun esimerkiksi Finnair tai VR menevät lakkoon, ollaan yhteen ääneen syyllistämässä lakossa olijoita. Tämä on tietenkin myrkkyä työväenluokan solidaarisuudelle.

Koska porvarillisessa näennäisdemokratiassa taloudellista valtaa omaavat tahot hallitsevat yhteiskuntaa, pohdinkin, miksi kansan enemmistö – työtätekevät, eläkeläiset, opiskelijat/työttömät – ei saisi puolustautua (vääjäämättä väkivaltaisesti, koska pääoma ei luovuta valtaa vapaaehtoisesti) luokkavihollista vastaan ja toteuttaa aitoa demokratiaa ja äänestäjän kuluttajansuojaa?

En hätyytä ketään aseisiin, kunhan muistutan yhteiskuntarauhan järkkyvän yksinomaan valtaa pitävien toimesta. Me rivikansalaiset olemme viattomia jos anarkia syttyy ja ”herroja ja rouvia” aletaan vaatimaan giljotiinille. Lakkoilu on se, millä kansakunta on rakennettu. Ylhäältä ei ole koskaan saatu mitään ilman taistelua, ja tuotettu voitto on aina karannut harvojen taskuihin.
 
Eduskuntavaaleissa 2015 keskustan sitoutumattomana ehdokkaana kansanedustajaksi valittu Anne Berner, sveitsiläis-suomalainen yritysjohtaja ja sisustustekstiiliyrityksen, Oy Vallila Interior Ab:n hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja, on aiheuttanut liikenne -ja viestintäministeriksi nimityksensä jälkeen paljon ei niin mairittelevaa keskustelua julkisuudessa. Veronkierto ja valtion tuottavan omaisuuden yksityistäminen vastoin kyseisen omaisuuden omistajien, suomen kansalaisten tahtoa, herättää tietenkin raivoa. Miksi vastoin kansallista etua toimivat saavat jatkaa tehtävissään, vieläpä tulla palkituiksi teoistaan? Oikeudentaju joutuu tässä jokaisella koetukselle.

Kansanedustajan tulisi olla tilivelvollinen äänestäjille. Kyseessä on luottamustehtävä, ei ”markkinatalouden” edustustoiminimi. Tietenkin ”demokratian” nykymallissa kuka tahansa voidaan nimittää ilman vaaleja edustustoimiin. Ketä nämä henkilöt sitten edustavat, onkin toinen juttu.

Äänestysoikeus ei yksin riitä takaamaan oikeudenmukaisuutta päätöstasolla. Valtion tulee olla taloudellisesti riippumaton pankkisuvuista ja ylikansallisista yhtiöistä.
 
Kyse ei ole salaliittoteorioista vaan kylmästä arjesta, jossa sekä tuottava luokka että tuotannon ulkopuolella olevat kansalaiset kamppailevat sokeasti keskenään kun toisaalla heikennetään kaikkien kansalaisten etuuksia.
 
Tuotantosuhteet ja tulonjako tulee korjata. Vaihtoehdot ovat selkeät. Yhteiskunta -ja taloustieteilijä, Zürichin yliopiston oikeustieteen tohtori Rosa Luxemburg totesi aikoinaan, että ”Ihmiskunnalla on kaksi vaihtoehtoa, sosialismi tai barbaria.” Tämä pätee edelleen.