Poliittisella kentällä kuhisee. Ainahan vaalien lähestyessä media tarjoilee draamaa ja puoluehallitukset miettivät yleisiä strategioitaan, mutta jotenkin levotonta on meininki vähäosaisen silmin.

Vihreiden puoluehallitus on antanut periaateluvan vaaliliiton tekemiseen Kokoomuksen kanssa Satakunnassa, kertoo Yle.
Keskusta puolestaan harkitsee vakavasti Paavo Väyrysen karisman ja kokemuksen hyödyntämisen hylkäämistä.

Kokoomus jatkaa linjaansa epäisänmaallisena ylikansallisen pääoman yhtiövallan lipunkantajana. Tavallaan helpotus, että edes jokin tässä maailmassa jatkaa normikulkuaan. ”Kiinnostaa kiviäkin”, on kommentti, jonka kokkareiden politiikka saa. Toinen, huolestuttavampi heitto on, ”mitä sille voi”. Eli tunnistetaan ongelmat, mutta alistutaan ”tunnustamaan” oletukset tosiasioiksi.

Mihin tämä maailma on menossa?

Sote – vaikea aihe perehtymättömälle

Vielä kesällä puolueet olivat samanmielisiä Sote-kysymyksestä, mutta vuoden mittaan on noussut keskustelua lykkäämisestä. – Mutta isänmaa ei voi odottaa, hoputtaa Peruspalveluministeri Susanna Huovinen, sd.

Kysehän on sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisestä, tuotantovastuun jakamisesta ja byrokratian keskittämisestä.
Annemaria Perttula, Talentia Keski-Suomen pj., muistuttaa Keskisuomalaisessa, että asiakkaan kohtaamista ei voida siirtää tietokoneelle. Hyvin totta.

”Sosiaalipalveluissa kyse on suurelta osin viranomaistoiminnasta. Siksi on perusteltua tuottaa ne julkisen sektorin toimintana. Yksityiset sekä järjestöiltä ostettavat palvelut täydentävät tätä toimintaa,” Perttula kirjoittaa.

”Ihmisläheinen” palvelu on mielestäni turvattava kunnan toimintakykyä parantamalla, ei yksityisten palveluiden kautta.
Yksityisten tavoitteena on ensijaisesti voitto, ja tämä ajatus on korruptoinut alunperin hyvääkin tarkoittavien järjestöjen että yksityisten toiminnan. Huonot kokemukset olettaisivat tarjoavan tarpeeksi näköalaa, mitä Ei kannata tehdä.

Kunnallisvaaleissa 2012 vaalikoneessa kysyttiin kantaani kunnallisten palveluiden siirtämisestä yksityisten palveluntuottajien hoidettavaksi. Vastasin näin:

’Ulkoistamisen käsite kuuluu läheisesti näennäismarkkinoihin, ja onkin tärkeää muistaa että toiminnon toteuttaminen ja ylläpito ovat kunnan vastuulla. Jos tilaajalla on suhteessa palvelun tuottajiin vähemmän informaatiota tai palvelun mittaus on vaikeaa, tuottaja saattaa käyttää tätä hyväkseen ja toimia tilaajan edun vastaisesti. Suurimmat kustannukset näyttäisivät syntyvän, kun näennäismarkkinat muodostetaan jo olemassa olevaan palvelutuotantoon ja julkinen tuotantoyksikkö päätyy kilpailutilanteeseen, jolloin julkista kapasiteettia joudutaan purkamaan. Näin päädytään sisäiseen tehottomuuteen, joka usein ilmenee sekä fyysisenä (esim. kapasiteetin vajaakäyttö) ja henkisten resurssien horjuvuudesta (henkilöresurssien tehoton käyttö, epäluottamus, epävarmuus).’

On siksi minusta arveluttavaa puhua ostettavien palveluiden ’täydentävästä’ vaikutuksesta, kun kunnat kykenisivät nämä palvelut itse tarjoamaan. Eihän kunnan viaksi voida katsoa, että valtiovalta leikkaa kunnan tuista saadakseen markkinaraon ylikansallisille yrityksille. Verovarat eivät päädy täysimittaisesti veroja maksavien hyödyksi. Siinäpä miettimistä.

Eduskuntavaalien lähestyessä tulen varmasti kohtaamaan kysymyksiä Sotesta. ”En ole perehtynyt aiheeseen”, ei riitä vastaukseksi. Mutta mielipiteeni ei ole virallisen totuuden julkilausuma. Sote-kysymys on monimutkainen jo nykyisessä tilassaan, ja keskustelu jatkuu ja esitykset muuttuvat. Aika näyttää mitä tuleman pitää.