Olen enemmän kuin skeptinen, että “perustavaa laatua olevaa remonttia” kyetään tekemään kansainvälisen, ylikansallisen eliitin toimesta luodussa projektissa nimeltään EU. Kun mainitaan rakenteiden purkutoimenpiteet, näillä tulisi tarkoittaa käytännössä kokonaan uuden, alhaalta lähtöisin olevan järjestelmän luomista.

Kunnes kansakunnat ovat alistetut, tai EKP + kumppanit päätyvät toisenlaisiin johtopäätöksiin tulevaisuudesta, mitään ei ole tehtävissä rauhanomaisin keinoin. Tällä en tarkoita aseellista yhteenottoa, vaikka tämäkin mahdollisuus on olemassa, sillä globaali pääoma pyyhkäisisi meidät maailmansodalla vuosikymmeniä menneisyyteen jos ryhtyisimme “miekkasille”.

Huolimatta ajatuksista, että tällä voisi olla puhdistavakin vaikutus, on toisenlaisiakin keinoja vaikuttaa/vastustaa. Yhteistyö nykyjärjestelmässä laskee oikeutuksen viitan uusimperialismin harteille. Vaihtoehdon laatiminen osallistumisen sijaan näyttäisi minusta johdonmukaisemmalta. Toiveet demokratian lisäämisestä, kun valta kuuluu kansainvälisen lain yläpuolella leijaileville tahoille, on idealistista utopiaa.

Kunnes kokonaan sosialistisiin näkökulmiin, alhaalta ylös kulkeviin ajatuksiin perustuvaan unioniin päästään, on nykyisen unionin legitimiteetti kyseenalaistettava isolla kädellä.

Poliitikkokoulun välitehtävä; Eurovaaliohjelman 2009, työn ja toimeentulon Eurooppa -osion kommentointi. (11.11.13)