Kuntouttavaan työtoimintaan osallistettava on velvoitettu täyttämään työssäoloseurantalomakkeen, esittämään poissaolotodisteen, noudattamaan työaikoja ja sitoutumaan ”aktivointisuunnitelmaan”. Kuntoutuja ei ole työ- eikä virkasuhteessa työtoiminnan järjestäjään, eikä hänen työtoimintansa kartuta työssäoloehtoa tai eläketurvaa.

Kuntoutuja, jota kutsutaan virallisissa papereissa työntekijäksi, saa muiden tulojen lisäksi (yleensä työmarkkinatuki) ylläpitokorvauksen 9e/päivä. Tämän verran on arveltu toimintakyvyiltään vajavaisen hengissäpidon maksavan.
Muuta korvausta hän ei saa työpanoksestaan, joka usein täsmää palkallisten vastaavaan.

Työseurantalomake kuuluisi ennemmin yläasteikäisten tehtäväksi työharjoittelun yhteydessä, ei aikuisten ihmisten tekemisten seuraamiseksi. Poissaolosta olettaisi ennakkoilmoittaminen tai jälkeenpäin annettu selitys riittävän, ja näin useilla työpaikoilla epävirallisesti toimitaankin. Aktivointisuunnitelmasta kommentoin lyhyesti…

Kuntouttavan työtoiminnan käsikirja kertoo:

”Kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltolain 17 §:n mukainen sosiaalipalvelu, jonka tavoitteena on estää pitkään jatkuvan työttömyyden kielteiset vaikutukset asiakkaan toimintakykyyn. Kuntouttava työtoiminta voi luoda väyliä työelämään, auttaa toimintakyvyn palauttamisessa tai jäljellä olevan toimintakyvyn ylläpitämisessä.”

Mitä tämä käytännössä merkitsee? Hurskastellen käytetään ihmisen tarvetta kuulua johonkin, tuntea itsensä tärkeäksi, siitähän tässä on kyse. ”Vellirahalla” edesautetaan ihmisten taloudellista ahdinkoa ja passiivisuutta yhteiskunnallisissa asioissa.

Hyvässä lykyssä ”asiakas” saattaa saada mielekkäältä tuntuvan työtehtävän ja miellyttävän työyhteisön, mutta tämä ei korvaa hänen irtautumisen tunnettaan yhteiskunnasta, jolle työtön on edelleen nolostuttavampi puheenaihe kuin sukupuolitauti.

Taloudellisen oikeudenmukaisuuden puute tulee kuntouttavassa työtoiminnassa räikeänä esille. ”Haluamme vain parastasi”-puheet eivät lämmitä karenssiuhkausten jälkeen. Raha, jonka kuntoutuja saa, ei riittäisi säälliseen elämään, vaikka 20-25%:n ennakkopidätys jätettäisiin pois. Mitä mieltä ylipäätään on verottaa alle 3000e/kk tienaavia? Pöyristyttävää.

Esimerkkinä tiivistettynä oma maksuilmoitukseni Kansaneläkelaitokselta;
Työmarkkinatuki + kulukorvaus ajalta 05.08.-01.09.2014 yhteensä 911,60 e, veronalainen määrä 758,60 e.
Ennakonpidätys 151,72 e, maksetaan 759,88 e. Tähän summaan on lisätty lapsilisä.
Asumistuki, noin 84 e, maksetaan erikseen.

Jokainen voi laskea tästä kulusta välttämättömät kulut pois, ja arvioida, miten kuukauden tällä selviäisi.
Hyvänä kautena minulle jää noin 400e käytettäväksi kuukautta kohti. Hienoa, vai mitä?

Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että omistan oman yksiön. Vastikkeen lyhennykseni on nykyisiin vuokrahintoihin nähden suhteellisen matala, mutta omistamisen vuoksi en saa toimeentulotukea.

Tuon tämän esimerkin julki, koska useimmat työttömät eivät kehtaa tuloistaan keskustella, ja koen tärkeäksi tuoda tämän asian esille. Väitän, ja myös muutama tutkimus tätä tukee, että Suomessa ei voi elää alle 2000/kk tuloilla. Se että voit kituuttaa kuukaudesta toiseen, ja joskus hemmotella itseäsi, ei täytä normaalin elämän standardeja.

Tulojen tulisi olla sellaiset, että ihminen kykenisi suunnittelemaan tulevaisuuttaan ilman velanottoa.

”Mee töihin” , tai ”mee kouluun” -kommentit osoittavat vain kyvyttömyyttä huomioida yksilön tarpeet ja rajoitteet. Sori.

Aiemmin mainitusta karenssista puheenollen, tässä eräs Turun Sanomiin kirjoittanut kommentoi aiheesta 2001:

”Allekirjoittanut hankki avovaimonsa kanssa itse työpaikan. Emme tehneet työsopimusta ja totesimme työn liian raskaaksi.

Ilmoittauduimme työvoimatoimistoon. Parin päivän päästä saapui karenssiuhkaus. Piti tehdä kirjallinen selvitys miksi ”kieltäytyi” työstä. Kuluu kuukausi hermojännityksessä. Työvoimatoimikunta kokoontuu suljetuin ovin. He eivät tapaa kyseisiä ihmisiä, eivätkä tutustu kyseiseen työpaikkaan, tällä suurella asiantuntemuksella he painavat peukalonsa alas, antavat kolmen kuukauden karenssin ihmisille, jotka halusivat tehdä työtä, vain työpaikka ei ollut sopiva.

Olen huomannut, että jopa tavaralla on paremmat oikeudet, niitä voi usein kokeilla, palauttaa tai vaihtaa.

Ehdotukseni siis on, että myös ihmisellä pitäisi olla 1-3 päivän tutustumisoikeus työpaikkaan ja oikeus sitten päättää haluaako hän paikan vai ei! Yksi päivä työtä, kolme kuukautta karenssia ei voi olla 2000-luvun työvoimapolitiikkaa!
Aaron Enlund”

Kyllä, juuri näin.

Aktivointisuunnitelmasta täytyisi virallisesti sopia kunnan sosiaalivirkailijan, työhallinnon virkailijan ja henkilön itsensä välillä, mutta käytäntö eroaa todellisuudesta tässäkin. ”Työvoimatoimikunta” sanelee yksipuolisesti suunnitelman työttömälle työnhakijalle, jonka ainoat huomatukset, joilla on hieman merkitystä keskustelun kululle, liittyvät terveydellisiin seikkoihin.

Työkokemuksen saaminen tai elämänhallinnan lisääntyminen eivät ole virallisista puheista huolimatta oleellisia. Mitä pitempään työnhakija on ollut poissa työelämästä, sitä pikaisemmin hänet halutaan siirtää merkityksettömän yksityisen sektorin vaatimattomiin tehtäviin. Eteneminen työtehtävissä on ”työntekijän” ja työnantajan välinen asia.

Puheet mahdollisuudesta työllistyä kuntouttavan työtoiminnan kautta on jälleen yhtä hurskasta höpötystä.

Työnantaja, jos hänen täytyy valita, palkkaa ennemmin pitkään harjoittelussa olleen tai ottaa suoraan työmarkkinoille saapuneen henkilön. Yksityiset tahot, joille kuntouttavia tarjotaan, eivät edes usein kuulu niihin taloudellisesti kyvykkäisiin, jotka voisivat noin vain palkata uuden työntekijän. Harjoittelijat eivät tuota menoja, ja harjoittelijoita, kuin myös kuntoutujia, kierrätetään jo pelkästä käytännöllisyydestä.

Kun vielä palkkatukea ollaan leikkaamassa, eivät yritykset tai yhdistykset edes halutessaan kykene palkkaamaan uutta väkeä. Monen työntekijän sopimuksen uusiminenkin vaarantuu.

Kuntoutuminen antaa vain vähän ”asiakkaalle”, mutta sitäkin enemmän työttömyystilastojen ylläpitäjille ja halvan työvoiman tarpeessa oleville tahoille.

Epäkohtia on loputtomasti, mutta tässä toin kuitenkin ensimmäiset mieleen tulleet.

Voisimmeko harkita eläkekertymää näistä toimenpiteistä? ’Jotain tarttis tehä’. Aika pian kiitos.