sunnuntai, 20. toukokuu 2018

Palestiinan kansa ja juutalaiset

Palestiinalaiset ovat asuneet tuhansia vuosia historiallisessa Palestiinassa. Monet heistä pakotettiin muuttamaan kodeistaan kun Israelin valtio perustettiin 1948. He muuttivat Länsirannalle, Gazan kaistaleelle ja muihin arabimaihin. He ovat olleet pakolaisia siitä lähtien. 

Raamatullinen lupaus on Israelin ainoa laillisuusperuste. Kun 'jumala' lupasi Aabrahamille, että "sinun siemenellesi minä annoin tämän maan, Egyptin virrasta suureen jokeen, Eufratille", voidaan pitää vähintäänkin kyseenalaisena, että tuossa olisi riittävät perusteet ottaa voimalla muiden omistamat maat. Kun Palestiinasta vuonna 1947 päätettiin, juutalaiset muodostivat 32% väestöstä ja omistivat 5,6% maasta. Vuoteen 1949 mennessä Haganah, Irgun, ja Sternin jengi kontrolloivat 80 prosenttia Palestiinasta ja 770 000 ei-juutalaista oli karkotettu maaltaan.

Haganah oli juutalaisten puolisotilaallinen järjestö, jonka pohjalta Israelin asevoimat vuonna 1948 luotiin. Irgun oli sionistinen taistelujärjestö, samoin Stern. Sionismi on poliittinen liike juutalaisten 'luvatun maan' puolestaPääajatuksena oli siirtää osa juutalaisväestöstä alueelle, joka olisi vapaa antisemitismistä. Tämä tarkoitti useimpien palestiinalaisten ajamista pois mailtaan ja kaikkien poliittisten oikeuksien kieltämistä niiltä, jotka alueelle jäivät. Juutalaiset, jotka olivat olleet alistettuja Euroopassa, alkoivat alistaa Lähi-idässä.

Tämän epämukavan tosiasian pyyhkiminen pöydän alle ei onnistunut aikanaan Oslossakaan. Kun sopimuksia allekirjoitettiin, PLO teki kardinaalivirheen olettaessaan, että voisi kirjoittaa historian uudelleen. Se hyväksyi lähtökohdaksi, että Israelilla on oikeus olemassaoloon. Ongelmaksi syntyi, että samalla hyväksyttiin tapa, jolla Israelin valtio luotiin. Kuinka kukaan unohtaisi itseensä kohdistuneen etnisen puhdistuksen?

Israelin väite aiemmasta laillisuudesta ja kansainvälisestä tunnustamisesta on yhtä epäilyttävä. Molemmat sopimukset jotka sulkivat Palestiinan tulevaisuuden, tehtiin Britannian valvonnassa. Ensin allekirjoitettiin Sykes-Picot-sopimus Ranskan kanssa. Vuotta myöhemmin, vuonna 1917, Balfour-julistus lupasi juutalaisille kansallisen kodin. Kansainvälisen oikeuden mukaan julistus oli mitätön, koska Palestiina ei kuulunut Englantiin - kansakuntien välisen sopimuksen mukaan se kuului Turkille.

Tällä hetkellä Israelin laki oikeuttaa jokaisen juutalaisen mistäpäin tahansa maailmaa muuttamaan Israeliin. Yhdelläkään useasta miljoonasta pakolaisesta, joista lähes 90 prosenttia asuu Lähi-idässä lähellä entisiä kotejaan, ei ole tätä oikeutta. Väitteiden mukaan Israelissa ei ole tilaa pakolaisille. Yli 90 prosenttia pakolaisista voisi kuitenkin palata tyhjille alueille, joilla he ja heidän sukulaisensa ovat asuneet. Tämä kuitenkin uhkaisi Israelin valtion rasistista luonnetta. Palestiinalaiset olisivat enemmistö ja äänestäisivät sionismia vastaan. Israelin johtajat eivät voi antaa näin tapahtua. 

Voiko YK:n aloite ”kahdesta valtiosta, Israelista ja Palestiinasta, rauhallisessa rinnakkaiselossa” tuoda rauhan?

Israelin vaatimus 'luvatusta maasta' sitoo heidät erilleen kaikista rauhanomaisista keskusteluista. Tälläinen asenne ainoastaan erottaa riitaisat osapuolet. Yhdysvaltojen läsanäolo on ongelma, ei ratkaisu, ja sen talousintressit ovat kaikilta lähi-idän kansoilta pois. Öljykontrollista ja aseteollisuudesta pitäisi päästä nopeasti eroon. Merkittävä osa sionisteista näkee palestiinalaiset ja arabit ala-arvoisina ihmisinä. Menechem Begin, Israelin pääministeri 1980-luvulla, kuvasi palestiinalaisia ”kaksijalkaisiksi eläimiksi.” Tälläisen asenneilmapiirin edelleen vallitessa rauha on kaukainen käsite.

Jos jättäisimme pois raamatullisen oikeuden, voisimme yllättäen kuvitella vastavuoroisen rinnakkaiselon mahdollisuuden, jopa yhden valtion ratkaisun. Minkä nimen tuo rinnakkaiselo saisi on vähemmän tärkeää kuin se, että ihmiset antaisivat anteeksi ja että jonkin verran oikeudenmukaisuutta palautettaisiin. Juutalaiset jatkaisivat elämää Pyhässä Maassa - kuten lupauksen mukaan - tasavertaisina oikeutettujen asukkaiden rinnalla.

Jos tällainen muutos joskus on tuleva, Israel voi odottaa palestiinalaisten anteeksiantoa vastineeksi. Sen ansaitseminen kestäisi jonkin aikaa mutta historia on osoittanut ihmisten välisen anteeksiannon mahdolliseksi. Vaihtoehto on ikuinen sota. Toivon että erehdyn.

torstai, 3. toukokuu 2018

Työllisyys – Hyvinvoinnin Ydinkysymys?

Työllisyyspolitiikkaan on 1990-luvulta lähtien lisätty erilaisia sanktioita, pakotteita ja kannustimia luottaen, että lisääntyvä työvoiman tarjonta kohentaa ajan saatossa työllisyyttä. Valittujen toimenpiteiden perustelut ovat kuitenkin pohjautuneet heikkoihin lähtökohtiin. Puutteellinen tai väärä käsitys työttömyyden perussyistä on vaikuttanut yhtenä tekijänä asenteisiin. Politiikan taustalta heijastuva käsitys työttömyydestä elämäntilanteena ei vastaa tutkimusten antamaa kuvaa. Tutkimukset viittaavat kannustinpolitiikan perustuvan väärään käsitykseen työttömien pyrkimyksistä ja arvostuksista, kuten työmotivaatiosta. Aihetta kriittiseen pohdintaan siis riittää.

Työmarkkinoiden keskeiseksi ongelmaksi on tutkimusten valossa osoittautunut työvoiman vähäinen kysyntä. Kun työvoiman kysyntä on heikkoa, olettaisi työttömyyttä alennettavan työvoiman kysyntää tukevilla toimilla. Nykyisten toimien ”tukea antava” rooli on vähintäänkin kyseenalainen. Erilaisilla sanktioilla ja kannustimilla ei voida kohentaa työttömyyttä laman ja laskusuhdanteen oloissa.

Kannustinpolitiikkaa voidaan perustella nousukauden ja työvoimapulan oloissa, mutta huolimatta otsikoihin nostettujen työpulan huokauksista ja nousukauden alkamisen ja jatkumisen vakuutteluista, tutkimusnäyttö ei tue näitä diagnostisesti virheellisiä väittämiä.  Tilanteessa jossa julkisesti kielletään työvoiman kysynnän vähäisyys, on sanktioiden lisäys väistämättä tehotonta.

Rakenteellisen työttömyyden teoria ilmestyi pahentamaan asioita 1990-luvun laman aikaan. Teoria korostaa työttömyystason nousun syylliseksi mm. työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmän, irtisanomissuojan ja sosiaaliturvajärjestelmän aiheuttamat jäykkyydet. Keskustelua herättäneeseen irtisanomissuojan heikentämiseen sosiologit Saksasta, Michael Gebel ja Johannes Giesecke totesivat, että kyseinen toimenpide ei kohentanut työllisyyttä Euroopassa vaan pikemminkin lisäsi määräaikaisten työsuhteiden määrää.

Työttömien työmotivaatiokin on noussut ajoittain otsikoihin. Aihetta on tutkittu paljon.

Työttömyyteen liittyvät myönteiset piirteet, kuten mahdollisuus rauhallisempaan elämäntyyliin eivät kanna kauan työttömyyden kestäessä, sillä lopulta myönteisten kokemusten määrä riippuu ratkaisevasti taloudellisesta tilanteesta. Tutkimukset eivät vahvistakaan sitkeästi esiintyvää kuvaa elämäänsä huolettoman tyytyväisesti suhtautuvasta työttömästä, jonka tyytyväisyys kasvaisi entisestään mahdollisuudella elää muiden siivellä. Pikemmin halu toimeentulon turvaavaan työhön on korkea.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat vastoin median väitteitä, että anteliaaksi kutsuttu sosiaaliturva ei heikennä työmotivaatiota, vaan päinvastoin työhalukkuus on pidemmälle kehittyneissä hyvinvointivaltioissa korkealla tasolla. Valtaosa työttömistä ei tarvitse erillistä kannustusta hakeutuakseen työmarkkinoille, vaan he ovat jopa työllistettyjä motivoituneempia näin toimimaan.

Keskustelussa työttömyysturvan ehtojen tiukentamisesta vähemmälle huomiolle jää toimeentulon alentumisen vaikutukset työttömien toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Sanktioilla aiheutetut taloudelliset vahingot heikentävät työttömän työllistymismahdollisuuksia. Alentuneesta hyvinvoinnista ja itsetunnosta kärsivä työnhakija ei selviydy työmarkkinoilla parhaalla mahdollisella tavalla. Toimeentulon heikkeneminen on keskeisin työttömyyteen liittyvä ongelma. Tämän seurauksena ilmenevät muut työttömiin yhdistetyt ongelmat.

Vaikka työttömyyden on huomattu olevan riskitekijänä sosiaalisten, psyykkisten ja terveydellisten ongelmien esiintymiselle, moniongelmaisten työttömien osuus kaikista työttömistä on kuitenkin pienempi suurten työttömyyslukujen vallitessa. Kun työmarkkinat vetävät ja työttömyysluvut ovat alhaiset, moniongelmaisten työttömien osuus on suurempi. Käytännössä tämä kertoo siitä, että paljon suurempi määrä työttömiä voitaisiin palauttaa työmarkkinoille kuin yleisesti annetaan ymmärtää.

Johtopäätöksenä totean työvoiman tarjontaan kohdistuvien sanktioiden sijasta tarvittavan työvoiman kysyntää tukevia toimenpiteitä. Tarjolla on motivoitunutta ja työllistettävissä olevaa työvoimaa, ja vaikka joukossa on erityistukea -ja toimenpiteitä edellyttäviä työttömiä, valtaosa työttömistä on palautettavissa työmarkkinoille mikäli työpaikkoja (ja palkkaa maksavia tahoja) on tarjolla.

Perinteistä palkkatukea on mm. arvostellut työministeri Jari Lindström tehottomana, mutta heikossa työllisyystilanteessa sen hyöty -ja haittapuolia kannattaisi vielä uudelleen harkita. Työvoiman kysynnän tukemiseksi kaivataan julkisuuteen uusiakin avauksia. Esimerkiksi työttömyysturvan osittainen käyttö työllistämiseen vaikuttaa perustellulta. Sanktioiden käyttö puolestaan alhaisen työvoiman kysynnän olosuhteissa aiheuttaa eriarvoisuuden kasvua, joka vaarantaa yhteiskuntarauhan. Sitä tuskin päättäjämme sentään haluavat.

torstai, 3. toukokuu 2018

Työttömän katsastusvuosi 2018 (julk. 7.4.2018)

Työttömien arki saa jälleen palstatilaa hallituksen jatkaessa kyseenalaisia toimiaan. Yle ym. valtamedian edustajat pommittavat työttömiä syyllistäviä artikkeleita, ja Veljekset Keskinen osallistui herjaukseen Ykköset-lehdessä julkaistun pilakuvan muodossa. Kuvan julkaisun tarkoitus saattoi olla viaton, mutta työttömät ovat kokeneet kuvan leimaavaksi. Ei enempää tuosta, mutta surullista tämä on.

Työ ja elinkeinoministeriön mukaan työttömyys on kääntynyt laskuun. Varmaa tietoa työttömien lukumäärästä ei kuitenkaan ole, koska vuoden aikana on ilmennyt, että työttömyyden tilastoinnissa on ollut tilastoharha. Lukuja julkaistaan jatkuvasti eikä niitä ole mielekästä tässä uudelleen esitellä. Lukijoiden kannattaa suhtautua varauksella erilaisiin työttömyyslukuja koskeviin ilmoituksiin.

Työnhaun katkaiseminen on perustunut työnhakijoiden omaan ilmoitukseen. Kolmen kuukauden välein tapahtuva haastattelu on viranomaisten kertoman mukaan lisännyt tilastojen luotettavuutta. Aina sopii vakuutella ja omalla vastuulla uskoa.

Työttömien yhdistysten keskuudessa järjestettyjen kyselyiden perusteella työttömien yhdistysten vetäjät kantavat yhä enemmän huolta työttömien toimeentulosta, palveluista ja TE-toimistojen tiukentuneesta sanktiolinjasta. Etenkin pitkäaikaistyöttömiltä nähdään puuttuvan riittävät oikea-aikaiset palvelut.

TE-toimiston resurssit ovat suurin ongelma.

Palkkatukirahaa on liian vähän kolmannelle sektorille ja palveluohjauksessa on edelleen reippaasti parantamisen varaa. Pitkäaikaistyöttömien kolmen kuukauden välein tapahtuva haastattelu ei ole erityisesti lisännyt työttömien osallistumista palveluihin. Kentältä kuullaan usein moitteita, että henkilökohtaiset haastattelut eivät ole koskaan toteutuneet, mikä kertoo edellä mainitusta resurssien puutteesta.

Kunnilta toivotaan työttömille ilmaista terveydenhoitoa, kuntouttavan työtoiminnan tarjoamista niille, jotka hyötyvät kuntouttavasta työtoiminnasta sekä varhaiskasvatuksen turvaamista työttömien perheiden lapsille. Jos yksityiset palveluntuottajat alkavat jatkossa työskennellä samalla virkavastuulla kuin TE-toimiston virkailijat, miten varmistetaan että yksityiset palveluntarjoajat toimivat julkisen hyvän eteen?

Palveluntarjoajien erot ovat selkeät; yksityisten yritysten tavoitteena on maksimoida voitot ja julkisten palveluiden rooli on toimia yleisen hyvän eteen. Pyrkimyksenä tulisi toimia mahdollisimman matalalla verorasitteella heikentämättä työttömien oikeusturvaa. Pian herääkin kysymys, onko tarkoituksenmukaista ohjata yhteisiä verovaroja yritysten voittojen takaamiseen?

Kunnilla on kirjava käytäntö työttömyyden hoidon suhteen. Kustannustehokkuus korostuu, jolloin nopeiden toimenpiteiden vaikuttavuutta, laatua tai pitkän kantaman tuloksia ei aina seurata. Työ -ja elinkeinoministeriön ohjaus on tällä hetkellä epäselvä, eikä sillä ole keinoja puuttua vääriin käytäntömalleihin tai avustusten väärin käyttöihin. Oman aseman optimoinnin sijaan kuntien pyrkimys maakuntamallissa on sujuva yhteistyö, mutta maakunta on vain niin viisas kuin ihmiset, jotka sen muodostavat. Valitettavasti uhkana on, että samat paikallispoliitikot ja virkamiehet vaikuttavat asioihin jatkossakin.

Maakuntavaalit pidetään lokakuussa 28. päivä 2018.
Työttömien Keskusjärjestö TVY korostaakin, että on tärkeää, että työttömyyttä ymmärtäviä ja työllisyyspolitiikasta kiinnostuneita ehdokkaita on ehdolla vaaleissa puoluekantaan katsomatta, koska TE-palvelut siirtyvät jatkossa maakunnille. Työttömien on tärkeää välittää asiantuntemustaan ja ehdottaa ehdokkaita. Puolueisiin kannattaa olla yhteyksissä ja jos mahdollista, ilmoittautua ehdolle.

TVY kertoo kotisivuillaan, että Suomen hallituksen tavoittelemien SOTE-uudistukseen kytketyt valinnanvapauslaki ja maakuntauudistuksen toimeenpano lykkääntyvät vuoteen 2020. Ajankohta on ajoitettu eduskuntavaalien jälkeen. Maakuntauudistukseen kytkeytyy myös kasvupalvelulaki, jolloin työllisyyspalveluiden järjestelyvastuu siirtyy maakunnille. Kasvupalvelulain luonnoksessa hahmotellaan yrityslähtöistä työllisyysmallia, joka haastaa totutut tavat toteuttaa palvelujen tarjontaa.

Työttömien aktiivimalli, jossa työttömyysturvan määrä leikkaantuu 4,65 % mikäli työtön ei työllisty tai osallistu ”työllisyyttä edistäviin” toimenpiteisiin viikon verran 65 päivän jakson aikana, tuli hiljattain voimaan. Ammattiliitot järjestivät hienon mielenosoituksen Helsingissä, mutta aktiivimalliin se ei valitettavasti vaikuttanut. Aktiivimallin pariksi kaavaillaan vuonna 2019 aktiivisen työnhaun mallia, jossa mahdollisesti korostuisi itsenäinen työnhaun seuranta. Uudistukset tulevat kasvattamaan odotuksia Työttömien Keskusjärjestön edunvalvontaan. Samoin kansalaisten tulisi ravistaa itsensä yhteiskunnallisesta horroksestaan ja julistaa vastalauseensa julki. Varautukaa. Talvi on päättymässä.

torstai, 3. toukokuu 2018

Satu Jeesuksesta vetoaa edelleen – Mistä kaikki alkoi? (julk. 4.4.2018)

Kristinusko syntyi uskonnollisena synkretisminä liittymättä mitenkään ’pyhään kirvesmieheen’. Jeesus oli aikoinaan tavallinen nimi, mutta itse satu oli kulttuurillinen käsite. Silti ihmiset ympäri maailmaa kokevat kiusalliseksi käsitellä tosiasioita kun aiheena on Jeesus. Harva itseään vakavana tutkijana pitävä tohtii kyseenalaistaa Jeesus-sepityksen.

Jeesuksen olemassaololle sellaisena kuin kristityt ovat hänet oppineet tuntemaan on hämmästyttävän vähän todisteita, käytännössä ei ollenkaan. Tarinan kyhäsivät kokoon useat tahot vuosisatojen saatossa ja yhtenäistä satua ei koskaan saatu aikaiseksi tähänkään päivään mennessä.

Ensimmäiset kristityt eivät tunteneet vapahtajaansa nimeltä, konkreettisena olentona, vaan symbolisena henkenä. Tarina fyysisesti maan päällä kulkeneesta Jeesus-nimisestä saarnaajasta muotoutui myöhemmin.

Jeesuksen tarina oli vielä Tacituksen aikaan alkutekijöissään ja Tacitus kirjoittaakin ’kristityistä’ ja heidän lahkonsa perustumisesta ’Kristus’-nimiseen hahmoon. Josefuksen maininta aiheesta on monitulkintainen ja myös kuulopuheisiin perustuva. Asioita ei helpota, että tiedemaailmassa kiistaa on herättänyt muun muassa epäillys, että kirkko olisi muokannut vanhoja tekstejä mieleisekseen, eikä siten ainuttakaan luotettavaa lähdettä Jeesuksen olemassaolon tueksi löydy.

Itse ”kristinuskon viestissä” ei ollut koskaan mitään uutta. Veljeys ja rakkaus toistuivat stoalaisilla vuosisatoja. Uuden testamentin sitaatit otettiin usein kreikkalaisista ja roomalaisista lähteistä, eivätkä opetuslapset tai neitseelliset synnytykset kuolleista taivaaseen nousuun olleet pakanauskonnoille vieras käsite. Nykyiset pyhätkin perustuvat pakanauskontoihin, varsinkin auringon ympärillä vuosituhansia kukoistaviin tapoihin.

Alkuseurakuntia oli useita ja vapahtajan tarinasta erilaisia versioita. Paavalin ryhmä voitti uskonlahkojen kinastelun ja Jeesus Miehenä sekä Vapahtajana syntyi tukemaan alkukirkon auktoriteettia yli ihmisten elämän. Sirpaloitunut ja kiukkuinen uskonliike saatiin yhtenäistettyä. Poliittinen liittouma Rooman valtion kanssa sinetöi alkukirkon tulevan menestyksen.

Totuus on, että kristinusko ei kasvanut jumalista tai miehestä, vaan siitä mitä aiemmin oli tapahtunut. Ihmis-Jeesus ei ollut sen tarpeellisempi kuin Horus, Dionysos, Mitra, Attis jne. Voidaanko sitten kristinuskon syntyä selittää ilman supertähteämme? Tottakai voidaan.

Kristinusko, kuten kaikki uskonnolliset liikkeet, syntyi myyteistä ja monet virtaukset, jotka ruokkivat myyttiä, mukaan lukien astrologiset spekulaatiot, pakanalliset pelastuskultit, hellenistinen sankarinpalvonta ja itse imperialistinen kultti – joka valmistettiin juuri ”Jeesuksen aikaan” – sen oman Vapahtajan (Divus Iulius), oman jumalan pojan (Res Gestae Divi Augusti) evankeliumi, sen omat papit ja temppelit, jotka perustettiin samoihin kaupunkikeskuksiin, jotka myöhemmin todistivat varhaisen kristinuskon syntymää.

Eri kilpailevien inkarnaatioidensa aikana kristillinen liike heikkeni kaksi vuosisataa. Sisällissodan ansiosta se sai suuren mahdollisuutensa ja voitti lopulta itselleen kaiken, joka oli mennyt aikaisemmin, muotoutuen muinaisen uskonnollisen synkretismin täydelliseksi tuotteeksi. Puhdasoppinen usko säilyi epäsuosittuna vuosisatoja, ja kriitikkojen vainoaminen oli tarpeen sen tahdon läpiviemiseksi. Vaino muutti ajan saatossa muotoaan mutta Jeesus-kultti elää ja voi edelleen hyvin.

tiistai, 28. marraskuu 2017

Työttömät muutosten myrskyissä

Työelämä -ja tasa-arvovaliokunnassa on kuluneella syksyllä käsitelty hallituksen esitystä "aktiivimallista", jonka mukaan työttömän tulisi olla kolmen kuukauden aikana tietty määrä osa-aikatöissä tai palveluissa jotta hänen työttömyysturvansa säilyisi ennallaan. Jos töitä ei löydy tai TE-hallinnosta ei saa riittävästi aktiivitoimia, turvaa leikataan 4,65 prosenttia.

Hallituksen oman arvion mukaan kyseinen esitys kasvattaa toimeentulotukimenoja kymmenen miljoonaa ja asumistukimenoja neljä miljoonaa euroa. Hallitus on siis tietoinen tekojensa seurauksista, byrokratian ja eriarvoistumisen lisääntymisestä. Ei kyse kuitenkaan ole ensimmäisestä kerrasta kun työttömien toimeentuloon tehdään heikennyksiä. Viime vuonna hallitus leikkasi työttömyysturvan kestoa neljänneksellä, 400 päivästä 300 päivään.

Keväällä hallituksen kiristystoimet jatkuvat toisen ns. aktiivisen työnhaun esityksen muodossa. Viikottainen raportointi työnhaun etenemisestä sanktioiden uhan leijuessa ilmassa on saanut työttömien edunvalvonnan tahot nousemaan varpailleen. Leikkaukset koskettavat erityisesti pitkäaikaistyöttömiä, eivätkä työkyvyttömiä aktiivimallit tai sanktiot ainakaan pelasta. Ihmisten ahdistaminen toimeentulon varaan on huono konsti kenenkään työllistämiseksi. SAK:n esitys toisen asteen koulutuksen tarjoamisesta sitä tarvitseville on hyvä lähtökohta. Samoin on muistettava, että toimintakyvyn parantamiseen tarvittavat tukitoimet eivät voi rajoittua yhdeksän euron työtoimintapäiviin.

Pienen paineen alla hallitus on toteuttamassa jotain positiivistakin. Työttömien lyhytkestoisen opiskelun mahdollistaminen työttömyysturvalla on näillä näkymin tulossa voimaan kevään/kesän 2018 aikana. Kiitosta saa samoin esitys yritystoiminnan aloittamisen helpottamisesta työttömänä.

Esityksen mukaan TE-toimisto ei arvioisi yritystoiminnan pää -ja sivutoimisuutta ensimmäisen 4 kuukauden aikana yritystoiminnan alkamisesta. Työnhakija saisi 4 kuukauden ajalta työttömyysetuutta yritystoiminnan estämättä. Neljän kuukauden kuluttua yritystoiminnan aloittamisesta yritystoiminnan pää -ja sivutoimisuus arvioitaisiin kuten ennenkin. Yritystoimintaa ei pidettäisi pätevänä syynä kieltäytyä "työllistymistä edistävistä palveluista" tai tarjotusta (palkka?)työstä. Esityksessä ei esitetä muutoksia starttirahaan. Työtön voisi valita, hakeeko hän toimeentulonsa turvaksi starttirahaa vai työttömyysetuutta.

Oppositio eduskunnassa on myös ollut aktiivinen työttömien edunvalvonnan suhteen. Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski jätti toimenpidealoitteen työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotuksen alentamiseksi. Aloitteen tarkoituksena on korjata perusturvan riittämätöntä tasoa ja vähentää toimeentulotuen tarvetta, mikä myös yksinkertaistaisi sosiaaliturvajärjestelmää.

Työttömyysetuuksien korkea verotus on koettu epäoikeudenmukaiseksi. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta syventää perusturvan riittämättömyys ja lisäksi se, etteivät työmarkkinatuki ja peruspäiväraha kerrytä eläkettä kuten ansiosidonnainen päiväraha, Myllykoski sanoo.

Monelle asiaan perehtymättömälle tulee yllätyksenä, että työmarkkinatuen ja peruspäivärahan määrä on kuukaudessa keskimäärin vain 697 euroa, mistä lisäksi vähennetään 20 prosentin ennakonpidätys. Työttömyysetuuksien verotus onkin tällä hetkellä huomattavasti palkkatulojen verotusta kireämpää, koska työttömät eivät ole oikeutettuja vastaaviin vähennyksiin. Työttömyysetuuksien ja palkkojen verotuksen välinen ero on kasvanut, kun työnteon kannustavuutta on pyritty lisäämään kasvattamalla työtulovähennystä.

Vähävaraisten joukkoon arvioidaan Suomessa kuuluvan arviolta puoli miljoonaa kansalaista. Heidän tulonsa eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen eli heidän tulonsa alittavat minimibudjetin köyhyysrajan. Köyhyys kasvaa eniten yli 65-vuotiaiden, yksinasuvien, eläkeläisten ja työttömien sekä muiden työelämän ulkopuolella olevien työikäisten keskuudessa. Ryhmä on siis laaja. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotuksen alentaminen olisi suunta parempaan. Vasemmistolaisen talouspolitiikan kannustaminen onkin jokaisen rationaalisen ihmisen kansalaisvastuu.