Tämän epämukavan tosiasian pyyhkiminen pöydän alle ei onnistunut aikanaan Oslossakaan. Kun sopimuksia allekirjoitettiin, PLO teki kardinaalivirheen olettaessaan, että voisi kirjoittaa historian uudelleen. Se hyväksyi lähtökohdaksi, että Israelilla on oikeus olemassaoloon. Ongelmaksi syntyi, että samalla hyväksyttiin tapa, jolla Israelin valtio luotiin. Kuinka kukaan unohtaisi itseensä kohdistuneen etnisen puhdistuksen?

Israelin väite aiemmasta laillisuudesta ja kansainvälisestä tunnustamisesta on yhtä epäilyttävä. Molemmat sopimukset jotka sulkivat Palestiinan tulevaisuuden, tehtiin Britannian valvonnassa. Ensin allekirjoitettiin Sykes-Picot-sopimus Ranskan kanssa. Vuotta myöhemmin, vuonna 1917, Balfour-julistus lupasi juutalaisille kansallisen kodin. Kansainvälisen oikeuden mukaan julistus oli mitätön, koska Palestiina ei kuulunut Englantiin - kansakuntien välisen sopimuksen mukaan se kuului Turkille.

Tällä hetkellä Israelin laki oikeuttaa jokaisen juutalaisen mistäpäin tahansa maailmaa muuttamaan Israeliin. Yhdelläkään useasta miljoonasta pakolaisesta, joista lähes 90 prosenttia asuu Lähi-idässä lähellä entisiä kotejaan, ei ole tätä oikeutta. Väitteiden mukaan Israelissa ei ole tilaa pakolaisille. Yli 90 prosenttia pakolaisista voisi kuitenkin palata tyhjille alueille, joilla he ja heidän sukulaisensa ovat asuneet. Tämä kuitenkin uhkaisi Israelin valtion rasistista luonnetta. Palestiinalaiset olisivat enemmistö ja äänestäisivät sionismia vastaan. Israelin johtajat eivät voi antaa näin tapahtua. 

Voiko YK:n aloite ”kahdesta valtiosta, Israelista ja Palestiinasta, rauhallisessa rinnakkaiselossa” tuoda rauhan?

Israelin vaatimus 'luvatusta maasta' sitoo heidät erilleen kaikista rauhanomaisista keskusteluista. Tälläinen asenne ainoastaan erottaa riitaisat osapuolet. Yhdysvaltojen läsanäolo on ongelma, ei ratkaisu, ja sen talousintressit ovat kaikilta lähi-idän kansoilta pois. Öljykontrollista ja aseteollisuudesta pitäisi päästä nopeasti eroon. Merkittävä osa sionisteista näkee palestiinalaiset ja arabit ala-arvoisina ihmisinä. Menechem Begin, Israelin pääministeri 1980-luvulla, kuvasi palestiinalaisia ”kaksijalkaisiksi eläimiksi.” Tälläisen asenneilmapiirin edelleen vallitessa rauha on kaukainen käsite.

Jos jättäisimme pois raamatullisen oikeuden, voisimme yllättäen kuvitella vastavuoroisen rinnakkaiselon mahdollisuuden, jopa yhden valtion ratkaisun. Minkä nimen tuo rinnakkaiselo saisi on vähemmän tärkeää kuin se, että ihmiset antaisivat anteeksi ja että jonkin verran oikeudenmukaisuutta palautettaisiin. Juutalaiset jatkaisivat elämää Pyhässä Maassa - kuten lupauksen mukaan - tasavertaisina oikeutettujen asukkaiden rinnalla.

Jos tällainen muutos joskus on tuleva, Israel voi odottaa palestiinalaisten anteeksiantoa vastineeksi. Sen ansaitseminen kestäisi jonkin aikaa mutta historia on osoittanut ihmisten välisen anteeksiannon mahdolliseksi. Vaihtoehto on ikuinen sota. Toivon että erehdyn.

Työmarkkinoiden keskeiseksi ongelmaksi on tutkimusten valossa osoittautunut työvoiman vähäinen kysyntä. Kun työvoiman kysyntä on heikkoa, olettaisi työttömyyttä alennettavan työvoiman kysyntää tukevilla toimilla. Nykyisten toimien ”tukea antava” rooli on vähintäänkin kyseenalainen. Erilaisilla sanktioilla ja kannustimilla ei voida kohentaa työttömyyttä laman ja laskusuhdanteen oloissa.

Kannustinpolitiikkaa voidaan perustella nousukauden ja työvoimapulan oloissa, mutta huolimatta otsikoihin nostettujen työpulan huokauksista ja nousukauden alkamisen ja jatkumisen vakuutteluista, tutkimusnäyttö ei tue näitä diagnostisesti virheellisiä väittämiä.  Tilanteessa jossa julkisesti kielletään työvoiman kysynnän vähäisyys, on sanktioiden lisäys väistämättä tehotonta.

Rakenteellisen työttömyyden teoria ilmestyi pahentamaan asioita 1990-luvun laman aikaan. Teoria korostaa työttömyystason nousun syylliseksi mm. työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmän, irtisanomissuojan ja sosiaaliturvajärjestelmän aiheuttamat jäykkyydet. Keskustelua herättäneeseen irtisanomissuojan heikentämiseen sosiologit Saksasta, Michael Gebel ja Johannes Giesecke totesivat, että kyseinen toimenpide ei kohentanut työllisyyttä Euroopassa vaan pikemminkin lisäsi määräaikaisten työsuhteiden määrää.

Työttömien työmotivaatiokin on noussut ajoittain otsikoihin. Aihetta on tutkittu paljon.

Työttömyyteen liittyvät myönteiset piirteet, kuten mahdollisuus rauhallisempaan elämäntyyliin eivät kanna kauan työttömyyden kestäessä, sillä lopulta myönteisten kokemusten määrä riippuu ratkaisevasti taloudellisesta tilanteesta. Tutkimukset eivät vahvistakaan sitkeästi esiintyvää kuvaa elämäänsä huolettoman tyytyväisesti suhtautuvasta työttömästä, jonka tyytyväisyys kasvaisi entisestään mahdollisuudella elää muiden siivellä. Pikemmin halu toimeentulon turvaavaan työhön on korkea.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat vastoin median väitteitä, että anteliaaksi kutsuttu sosiaaliturva ei heikennä työmotivaatiota, vaan päinvastoin työhalukkuus on pidemmälle kehittyneissä hyvinvointivaltioissa korkealla tasolla. Valtaosa työttömistä ei tarvitse erillistä kannustusta hakeutuakseen työmarkkinoille, vaan he ovat jopa työllistettyjä motivoituneempia näin toimimaan.

Keskustelussa työttömyysturvan ehtojen tiukentamisesta vähemmälle huomiolle jää toimeentulon alentumisen vaikutukset työttömien toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Sanktioilla aiheutetut taloudelliset vahingot heikentävät työttömän työllistymismahdollisuuksia. Alentuneesta hyvinvoinnista ja itsetunnosta kärsivä työnhakija ei selviydy työmarkkinoilla parhaalla mahdollisella tavalla. Toimeentulon heikkeneminen on keskeisin työttömyyteen liittyvä ongelma. Tämän seurauksena ilmenevät muut työttömiin yhdistetyt ongelmat.

Vaikka työttömyyden on huomattu olevan riskitekijänä sosiaalisten, psyykkisten ja terveydellisten ongelmien esiintymiselle, moniongelmaisten työttömien osuus kaikista työttömistä on kuitenkin pienempi suurten työttömyyslukujen vallitessa. Kun työmarkkinat vetävät ja työttömyysluvut ovat alhaiset, moniongelmaisten työttömien osuus on suurempi. Käytännössä tämä kertoo siitä, että paljon suurempi määrä työttömiä voitaisiin palauttaa työmarkkinoille kuin yleisesti annetaan ymmärtää.

Johtopäätöksenä totean työvoiman tarjontaan kohdistuvien sanktioiden sijasta tarvittavan työvoiman kysyntää tukevia toimenpiteitä. Tarjolla on motivoitunutta ja työllistettävissä olevaa työvoimaa, ja vaikka joukossa on erityistukea -ja toimenpiteitä edellyttäviä työttömiä, valtaosa työttömistä on palautettavissa työmarkkinoille mikäli työpaikkoja (ja palkkaa maksavia tahoja) on tarjolla.

Perinteistä palkkatukea on mm. arvostellut työministeri Jari Lindström tehottomana, mutta heikossa työllisyystilanteessa sen hyöty -ja haittapuolia kannattaisi vielä uudelleen harkita. Työvoiman kysynnän tukemiseksi kaivataan julkisuuteen uusiakin avauksia. Esimerkiksi työttömyysturvan osittainen käyttö työllistämiseen vaikuttaa perustellulta. Sanktioiden käyttö puolestaan alhaisen työvoiman kysynnän olosuhteissa aiheuttaa eriarvoisuuden kasvua, joka vaarantaa yhteiskuntarauhan. Sitä tuskin päättäjämme sentään haluavat.

Työ ja elinkeinoministeriön mukaan työttömyys on kääntynyt laskuun. Varmaa tietoa työttömien lukumäärästä ei kuitenkaan ole, koska vuoden aikana on ilmennyt, että työttömyyden tilastoinnissa on ollut tilastoharha. Lukuja julkaistaan jatkuvasti eikä niitä ole mielekästä tässä uudelleen esitellä. Lukijoiden kannattaa suhtautua varauksella erilaisiin työttömyyslukuja koskeviin ilmoituksiin.

Työnhaun katkaiseminen on perustunut työnhakijoiden omaan ilmoitukseen. Kolmen kuukauden välein tapahtuva haastattelu on viranomaisten kertoman mukaan lisännyt tilastojen luotettavuutta. Aina sopii vakuutella ja omalla vastuulla uskoa.

Työttömien yhdistysten keskuudessa järjestettyjen kyselyiden perusteella työttömien yhdistysten vetäjät kantavat yhä enemmän huolta työttömien toimeentulosta, palveluista ja TE-toimistojen tiukentuneesta sanktiolinjasta. Etenkin pitkäaikaistyöttömiltä nähdään puuttuvan riittävät oikea-aikaiset palvelut.

TE-toimiston resurssit ovat suurin ongelma.

Palkkatukirahaa on liian vähän kolmannelle sektorille ja palveluohjauksessa on edelleen reippaasti parantamisen varaa. Pitkäaikaistyöttömien kolmen kuukauden välein tapahtuva haastattelu ei ole erityisesti lisännyt työttömien osallistumista palveluihin. Kentältä kuullaan usein moitteita, että henkilökohtaiset haastattelut eivät ole koskaan toteutuneet, mikä kertoo edellä mainitusta resurssien puutteesta.

Kunnilta toivotaan työttömille ilmaista terveydenhoitoa, kuntouttavan työtoiminnan tarjoamista niille, jotka hyötyvät kuntouttavasta työtoiminnasta sekä varhaiskasvatuksen turvaamista työttömien perheiden lapsille. Jos yksityiset palveluntuottajat alkavat jatkossa työskennellä samalla virkavastuulla kuin TE-toimiston virkailijat, miten varmistetaan että yksityiset palveluntarjoajat toimivat julkisen hyvän eteen?

Palveluntarjoajien erot ovat selkeät; yksityisten yritysten tavoitteena on maksimoida voitot ja julkisten palveluiden rooli on toimia yleisen hyvän eteen. Pyrkimyksenä tulisi toimia mahdollisimman matalalla verorasitteella heikentämättä työttömien oikeusturvaa. Pian herääkin kysymys, onko tarkoituksenmukaista ohjata yhteisiä verovaroja yritysten voittojen takaamiseen?

Kunnilla on kirjava käytäntö työttömyyden hoidon suhteen. Kustannustehokkuus korostuu, jolloin nopeiden toimenpiteiden vaikuttavuutta, laatua tai pitkän kantaman tuloksia ei aina seurata. Työ -ja elinkeinoministeriön ohjaus on tällä hetkellä epäselvä, eikä sillä ole keinoja puuttua vääriin käytäntömalleihin tai avustusten väärin käyttöihin. Oman aseman optimoinnin sijaan kuntien pyrkimys maakuntamallissa on sujuva yhteistyö, mutta maakunta on vain niin viisas kuin ihmiset, jotka sen muodostavat. Valitettavasti uhkana on, että samat paikallispoliitikot ja virkamiehet vaikuttavat asioihin jatkossakin.

Maakuntavaalit pidetään lokakuussa 28. päivä 2018.
Työttömien Keskusjärjestö TVY korostaakin, että on tärkeää, että työttömyyttä ymmärtäviä ja työllisyyspolitiikasta kiinnostuneita ehdokkaita on ehdolla vaaleissa puoluekantaan katsomatta, koska TE-palvelut siirtyvät jatkossa maakunnille. Työttömien on tärkeää välittää asiantuntemustaan ja ehdottaa ehdokkaita. Puolueisiin kannattaa olla yhteyksissä ja jos mahdollista, ilmoittautua ehdolle.

TVY kertoo kotisivuillaan, että Suomen hallituksen tavoittelemien SOTE-uudistukseen kytketyt valinnanvapauslaki ja maakuntauudistuksen toimeenpano lykkääntyvät vuoteen 2020. Ajankohta on ajoitettu eduskuntavaalien jälkeen. Maakuntauudistukseen kytkeytyy myös kasvupalvelulaki, jolloin työllisyyspalveluiden järjestelyvastuu siirtyy maakunnille. Kasvupalvelulain luonnoksessa hahmotellaan yrityslähtöistä työllisyysmallia, joka haastaa totutut tavat toteuttaa palvelujen tarjontaa.

Työttömien aktiivimalli, jossa työttömyysturvan määrä leikkaantuu 4,65 % mikäli työtön ei työllisty tai osallistu ”työllisyyttä edistäviin” toimenpiteisiin viikon verran 65 päivän jakson aikana, tuli hiljattain voimaan. Ammattiliitot järjestivät hienon mielenosoituksen Helsingissä, mutta aktiivimalliin se ei valitettavasti vaikuttanut. Aktiivimallin pariksi kaavaillaan vuonna 2019 aktiivisen työnhaun mallia, jossa mahdollisesti korostuisi itsenäinen työnhaun seuranta. Uudistukset tulevat kasvattamaan odotuksia Työttömien Keskusjärjestön edunvalvontaan. Samoin kansalaisten tulisi ravistaa itsensä yhteiskunnallisesta horroksestaan ja julistaa vastalauseensa julki. Varautukaa. Talvi on päättymässä.

Jeesuksen olemassaololle sellaisena kuin kristityt ovat hänet oppineet tuntemaan on hämmästyttävän vähän todisteita, käytännössä ei ollenkaan. Tarinan kyhäsivät kokoon useat tahot vuosisatojen saatossa ja yhtenäistä satua ei koskaan saatu aikaiseksi tähänkään päivään mennessä.

Ensimmäiset kristityt eivät tunteneet vapahtajaansa nimeltä, konkreettisena olentona, vaan symbolisena henkenä. Tarina fyysisesti maan päällä kulkeneesta Jeesus-nimisestä saarnaajasta muotoutui myöhemmin.

Jeesuksen tarina oli vielä Tacituksen aikaan alkutekijöissään ja Tacitus kirjoittaakin ’kristityistä’ ja heidän lahkonsa perustumisesta ’Kristus’-nimiseen hahmoon. Josefuksen maininta aiheesta on monitulkintainen ja myös kuulopuheisiin perustuva. Asioita ei helpota, että tiedemaailmassa kiistaa on herättänyt muun muassa epäillys, että kirkko olisi muokannut vanhoja tekstejä mieleisekseen, eikä siten ainuttakaan luotettavaa lähdettä Jeesuksen olemassaolon tueksi löydy.

Itse ”kristinuskon viestissä” ei ollut koskaan mitään uutta. Veljeys ja rakkaus toistuivat stoalaisilla vuosisatoja. Uuden testamentin sitaatit otettiin usein kreikkalaisista ja roomalaisista lähteistä, eivätkä opetuslapset tai neitseelliset synnytykset kuolleista taivaaseen nousuun olleet pakanauskonnoille vieras käsite. Nykyiset pyhätkin perustuvat pakanauskontoihin, varsinkin auringon ympärillä vuosituhansia kukoistaviin tapoihin.

Alkuseurakuntia oli useita ja vapahtajan tarinasta erilaisia versioita. Paavalin ryhmä voitti uskonlahkojen kinastelun ja Jeesus Miehenä sekä Vapahtajana syntyi tukemaan alkukirkon auktoriteettia yli ihmisten elämän. Sirpaloitunut ja kiukkuinen uskonliike saatiin yhtenäistettyä. Poliittinen liittouma Rooman valtion kanssa sinetöi alkukirkon tulevan menestyksen.

Totuus on, että kristinusko ei kasvanut jumalista tai miehestä, vaan siitä mitä aiemmin oli tapahtunut. Ihmis-Jeesus ei ollut sen tarpeellisempi kuin Horus, Dionysos, Mitra, Attis jne. Voidaanko sitten kristinuskon syntyä selittää ilman supertähteämme? Tottakai voidaan.

Kristinusko, kuten kaikki uskonnolliset liikkeet, syntyi myyteistä ja monet virtaukset, jotka ruokkivat myyttiä, mukaan lukien astrologiset spekulaatiot, pakanalliset pelastuskultit, hellenistinen sankarinpalvonta ja itse imperialistinen kultti – joka valmistettiin juuri ”Jeesuksen aikaan” – sen oman Vapahtajan (Divus Iulius), oman jumalan pojan (Res Gestae Divi Augusti) evankeliumi, sen omat papit ja temppelit, jotka perustettiin samoihin kaupunkikeskuksiin, jotka myöhemmin todistivat varhaisen kristinuskon syntymää.

Eri kilpailevien inkarnaatioidensa aikana kristillinen liike heikkeni kaksi vuosisataa. Sisällissodan ansiosta se sai suuren mahdollisuutensa ja voitti lopulta itselleen kaiken, joka oli mennyt aikaisemmin, muotoutuen muinaisen uskonnollisen synkretismin täydelliseksi tuotteeksi. Puhdasoppinen usko säilyi epäsuosittuna vuosisatoja, ja kriitikkojen vainoaminen oli tarpeen sen tahdon läpiviemiseksi. Vaino muutti ajan saatossa muotoaan mutta Jeesus-kultti elää ja voi edelleen hyvin.

"Vuoden 1922 köyhäinhoitolaki oli kuitenkin käynnistänyt uudistusten sarjan, joka muovasi suomalaisen yhteiskunnan sellaiseksi, jona sen nyt tunnemme. Tulevina vuosikymmeninä ajatus siitä, että vähävaraisella on oikeus tukeen, vahvistui. Niin Suomesta alkoi muotoutua pohjoismainen hyvinvointivaltio."

Nyt monipuoluejärjestelmämme, näennäisdemokratiamme jossa oikeistolaisen talousliberalismin annetaan myrkyttää kansakuntamme mielet, mahdollistaa kaiken saavutetun purkamisen. Ihmisten hyvinvointiin, kansanvaltaan ja yhteisöllisyyteen perustuva sosialismi on demonisoitu ja valtaa pitävän talouseliitin ideologia turmelee kansalaisten yksilöllisyyden. Vapaasta taloudesta ei ole tietoakaan suurten jyrätessä pienempänsä ja kahmiessa kaikki edut. Kaiken mahdollisen kapitalismi asettaa myyntiin ja teettää voittonsa pienellä ihmisellä, joka tyytyy - joskus jopa kiitollisena - saamaansa korvaukseen, "palkkaan". Tällä hän niukasti uudistaa työkykyään saamatta lainkaan omaa osaansa tuottamastaan voitosta.

Pinnalle pulpahtaneita "maan tapoja" ja "hyvä veli -kauppoja" ei enää päivitellä, kansalaiset ovat aidosti turhautuneita ja vihaisia. Jokaiselle on selvää, että nykyiseen menoon tulee puuttua. Silti samaistuminen eliittiin ja puhdas naiivisuuskin jarruttavat parlamentaarisin keinoin tehtävää muutostyötä.

Köyhäinlaki ei tipahtanut taivaan lahjana, vaan siitäkin täytyi taistella. Nyt naureskellen vähätellään, että vasemmisto tahtoo puolustaa "vanhoja etujaan". Nämä edut sattuvat olemaan universaaleja oikeuksia, eivät vasemmiston, vaan kaikkien kansalaisten oikeuksia.

Ilman sosialismia ei toivoa demokratian toteutumisesta ole. Ilman sosialismia me kaikki tuhoudumme kyyniseen voitontavoitteluun ja palkkaorjuuden ahdistukseen, toiset meistä hitaasti kuristuen kurjallistona minimitukien varassa kituen. Kapitalismi on se mikä ei toimi. Kun eliitin ideologia puhkaistaan kuten mätäpaise, alkaa uuden yhteiskunnan rakennustalkoot joissa yhteishyvä asetetaan  pörssivoittojen edelle. Emme saa alistua. Punalippu ylös!